Mitä ulkomailla asuminen ja työskentely ovat opettaneet?

Olen tehnyt töitä kahdessa hyvin erilaisessa maassa: Englannissa ja Thaimaassa. Ulkomailla asuessa oppii paljon enemmän kuin kieltä ja uudet työtehtävät. Molempia kokemuksia on yhdistänyt se, että aluksi olen epäillyt miten ikinä tulen selviämään, ja jälkeenpäin kaikki on mennytkin enemmän kuin hyvin. 

Muutin yksin Englantiin 22-vuotiaana tekemään saliapulaisen ja tarjoilijan töitä Lontoon kupeeseen East Horsleyyn. Tavoitteena oli oppia puhumaan sujuvasti englantia. Ja kyllähän puolen vuoden täysi englannin kielikylpy jotain teki kielitaidolle. Enää verenpaine ei nouse, jos joutuu yllättäen käyttämään englantia arjessa tai töissä. Thaimaan työharjoittelulta puolestaan halusin omakohtaisen kokemuksen siitä, mitä on sesonkityö lomakohteessa liikuntamatkailun parissa (eikä toki pitkäaikainen haave Thaimaahan matkustamisesta ja +30 asteen lämpö jarruttaneet tätä päätöstä).

Mitä sitten näistä kokemuksista olen oppinut?

Sopeutumiskykyä – ainakin minunkaltaiselle kaikki-langat-käsissään-mielellään-pitävälle, ulkomaille uuteen työpaikkaan ja arkeen tupsahtaminen on aikamoinen henkinen haaste. Kun kaikki tuttu viedään ympäriltä, täytyy rutiinit lähteä rakentamaan puhtaalta pöydältä. Se on sekä vapauttavaa, mutta myös kuormittavaa aluksi. Tämä jos joku opettaa sopeutumiskykyä, mielen joustavuutta ja epätietoisuuden sietämistä, koska on pakko. Tunnistan itsestäni perfektionistin piirteitä, joten minulle tämä on tehnyt valtavan hyvää. Kaikkea ei voi tietää ja oppia kerralla yhdessä päivässä, vaikka kuinka kiva olisi. :D

Itsetuntemusta – uudessa työpaikassa, uusissa työtehtävissä, uudessa kulttuurissa tuntee olevansa selkä seinää vasten omien heikkouksien ja vahvuuksien kanssa. On pakko toimia epävarmuuksista huolimatta sekä toisaalta kaiken uuden ja tuntemattoman keskellä haluaa hyödyntää sen, missä on jo hyvä. Olen hyvä asettumaan asiakkaan asemaan, ja toimimaan sen mukaan, miten itse haluaisin tulla palvelluksi tai huomioiduksi. Olen hyvä lukemaan tilannetta. Akilleen kantapääni on jonkin sorttisen rentouden löytäminen tekemiseen, eikä hikipinkona painattaminen.

Ihmiset ovat ihmisiä kaikkialla – Haastavissa tai yllättävissä tilanteissa nykyään muistutan itseäni, että ihmiset ovat lopulta ihmisiä titteleistä, statuksista, kulttuurista tai tilanteenasetteluista riippumatta. Ystävällisyys ja rauhallisuus ovat minulle luontaisia piirteitä, joihin nojaudun vaikeissa tilanteissa. Tilanteet ovat yleensä aina selviteltävissä ja niistä voi tehdä helpompia olemalla ihan vain ihminen. Miten helpottavaa.

Arki on arkea kaikkialla – ja se on parasta. Uusista ja vaikeista asioista tulee huomaamatta tuttuja ja helppoja. Jonain päivänä huomaa, että on selvinnyt hengissä tänne saakka ja vieläpä kaikki on sujunut hyvin. On saanut hoidettua työluvat, pankkitilin avaamiset, laskujen maksut sekä saanut uusia ystäviä. Se on valloittava tunne. Tuntee, että tulee selviämään tulevistakin haasteista elämässä.